Kirjassa on kaikkitietävä kertoja. Tarinaa kerrotaan välillä HP:n ja välillä Rebeccan näkökulmasta. Kertojaratkaisu saattaa sekoittaa lukijaa, vaikka mielestäni näkökulman vaihto on selvästi merkitty.

Näkökulman vaihto tapahtuu usein silloin kun henkilö joutuu jännittävään paikkaan, tai kun molemmat ovat samassa paikassa tai heidän paikkansa ja tilanteensa alkavat nivoutua jollain lailla yhteen. Sillä saadaan lukijan mielenkiinto pysymään yllä. Aina ei selitetä mitä toiselle on tapahtunut, jos se on tullut esille toisen näkökulmasta.

Katsontakannan vaihto tuo myös täydennystä ja uusia ajatuksia tekstiin, joten se on mielestäni hyvä ratkaisu. Henrikistä ja Rebeccasta tulee myös esiin uusia puolia, kun he muistelevat yhteistä menneisyyttä, jolloin heidän tekojaan alkaa ymmärtää paremmin.